Krapula alkaa olla voitettu ja keho kuosiutuu pikkuhiljaa valmistuakseen viikon aherrukseen. Viikonlopun todellisuuspako kevensi taas lompakkoa ja auttoi tuhoamaan ylimääräisiä aivosoluja, ja unohtamaan harmauden vähäksi aikaa. Mutta vain vähäksi.

Ajatus häipyä voimistuu koko ajan, ja enää on vain ajan kysymys miten ja milloin sen toteutan. Otanko lyhyen, kuukauden, kahden irtioton häkin ulkopuolelle tammikuussa, ja aherran sen jälkeen syksyyn saakka tavoitteena kerätä sellainen kasa euroja, että elättäisin itseni seuraavan vuoden maailmalla? Vai teenkö pikaistuksissani sen ratkaisun, että näytän pomolle keskisormea ja lähden kevään korvilla.. Aika näyttää.

En usko, että saumani virkavapaaseen olisi näin lyhyellä työhistorialla kovinkaan todennäköinen. Tiettyhän, kokeileminen ei maksa mitään.. Mutta irtisanoutuminen tulee todennäköisesti olemaan pakollista, että pääsen elämään unelmaani. Kun kerran on käynyt häkin ulkopuolella, tietää millaista siellä on, ja sinne ei halua enää palata. Valitettavaa, mutta totta.

Toivottavasti jo muutaman kuukauden kuluttua kirjoitan tänne jo jostakin muualta. Tai ihannetilanteessa, olen koko internetin ulottumattomissa, hammokissa jollain kaukaisella rannalla, cuba libre kourassa.