Luovassa nousuhumalassa voisin kertoilla kuinka tänään on oli yllättävän hyvä päivä. Töissä oli mielekästä tekemistä, olin jotenkin innostuneempi muutenkin. Sain pöydällä jököttävän matolaatikkoni seuraksi uudenkarhean henkilökohtaisen kannettavan! Kenelläkään meidän sektorilla ei ole omaa läppäriä, ei edes lähimmillä esimiehilläni. Tuntui mukavalle, mutta ehkä siinä oli taka-ajatuksena että voit nyt viedä töitäsi kotiinkin...
Pääsin ajoissa kotiin, kävin kymmenen kilometrin lenkillä. Sen jälkeen olin jotenkin voimieni tunnossa, energiaa oli kuin pienessä pohjalaisessa kylässä! Tiskasin parin viikon tiskivuoren, siivosin, pesin pyykit! Ostelin viikonlopun nautintoaineet valmiiksi, palkkioksi itselleni. Absinttia, rommia, kuohuviiniä, punkkua.
Tulen kotiin, juoskentelen punaviiniä, polttelen tupangia.
Tänään oli hyvä päivä..

Melkein

Menin laittamaan pyykkejäni kuivumaan, ja jonkun kuivat pyykit roikkuivat kuivaushuoneessa.. Katsoin varauslistalta milloin arvon neidillä (päättelin tämän rintaliiveistä ja alushousuista, mutta mistäs sen ikinä voi varmaksi sanoa) on ollut pyykkivuoro. Eilen kello 15.00. EILEN!?

Nyt juon punkkua, polttelen tupangia, kirjottelen siinä välissä blogiini. Mutta enää ei ole niin hyvä päivä.. Kiitoksia, rakas naapurini