0730 töihin, 1615 kotiin. Einesruokaa, pyykit pesukoneeseen, kauppaan, pyykit kuivumaan, netissä surffailua, nukkumaan..

Syyskuu meni Indonesiassa pyöriessä, ja paluu arkeen ja uuteen työhön oli sanalla sanottuna vittumainen ja kova shokki: Avokin kanssa menivät lusikat jakoon, ja hän muutti takaisin pohjoiseen.. Mutta hittoako se teille, puhutaan vaikka töistä. Uusi duuni on haasteellinen, mielenkiintoinen, oikeastaan en parempaa osaisi juuri nyt kuvitella. Silti kunnianhimo ja motivaatio on hukassa, mitä helvettiä? Mikään ei kiinnosta, päivät menee iltaa odotellessa, illat huomista, huomiset viikonloppua, jne.. Ihmisen ikävä toisen luo. Ei kenenkään henkilön eritoten, mutta mieli ei viihdy suomen sisällä, vaeltelee. Pois ois taas päästävä, kunnolla!

Eli tästä aijon nyt teille avautua tulevissa kirjoituksissani. Rottarallista. Ja kuinka aijon siitä irrottautua ja milloin se tapahtuu, ja miten suunnitelmat ja suunnittelemattomuudet edistyvät. Enjoy! Elämässä saa, ja pitää tehdä valintoja.

“Life is either a daring adventure or nothing”  -Helen Keller