Sain sähköpostia tuttavaltani jonka tapasin reissuillani. Hän oli saanut töitä mangofarmilta, keräili lisää rahaa matkantekoon. Tiesittekö että mangon kasvineste polttaa? En minäkään. Hän kertoi saaneensa kolmannen asteen palovammoja ja rakkoja. Myös Malesiasta oli tarttunut tuliaisia mukaan, täitä.

Vaihtaisin nuo kokemukset milloin tahansa tähän pimeyteen ja synkkyyteen mikä täällä vallitsee. Olenkin jo mielessäni kironnut sen esi-isän, sen neandertalilaisen mulkvistin, joka päätti upottaa valtauskylttinsä juuri tälle maapalalle... Miksi?! Kai niitä parempiakin paikkoja matkan varrella oli?!

Päätin tänään töissä, että odotan lopullista oravanpyörän jättöä vielä esi syksyyn. Kesä suomessa on kuitenkin ihan siedettävää. Otan nopean puolentoistakuukauden todellisuuspaon keväällä kun lumi (jos sitä nyt tänne etelään koskaan saadaan..) alkaa sulaa ja taas on synkkää ja märkää. Sitten paiskin töitä, säästelen, haen ehkä valmiiksi jonkun yliopistopaikankin jos joudun poru kurkussa ja häntä koipien välissä joskus matkoiltani palaamaan, ja kun elokuu kääntyy puoleen, häivyn. Kyllä. Piste.


Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina

Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina

-Zachris Stjerncreutz